Joulun alusen pipotehdas

Perheen perinteenä on ollut, että äitini kutoo kaikille pipot. Oma kangaskaappi pullisteli kankaita ja äidin käsi kipeänä. Siitä se ajatus sitten lähti. Pipoja kaikille. Pari tonttulakkia myös syntyi pikavauhdilla.

Ihanaiset kankaat ovat PaaPiilta, Metsolalta, Noshilta, Viljamin Puodilta ja Majapuulta.

 Osaan pipoista tein rypytystä. Suurimpaan osaan en. Soulbirds, kirsikka ja marjanallet saivat rypytyksensä. Ehdottomiksi suosikeiksi muodostui vihreä onnenlintupipo ja kitarat. Noshin raitakangas oli niin ihanan pehmoista, että olisin voinut kääriytyä siihen. Onneksi sitä jäi kaappiin.

Viljamin Puodin Kuokkavieraitten nallukka muistutti saajaansa nallekarhu, kun on. Ei kylläkään pullukka, mutta kraka kaulassa kruunaa kaiken. Örkkipipoja tulikin sitten useampia. (Muistaakseni kangasta myytiin Majapuulla Irvileuat nimellä. Muualla näkyny nimellä Örkki-trikoo.) 

  

Majapuun Kitara-kangas on mielestäni upea. Pakkohan jäljelle jääneestä kankaasta oli tehdä vielä fleecellä vuorattu kaulahuivi.

Kirsikkaa oli myös sen verran reilusti, että äitee sai siitä tuubihuivin pipon kaveriksi.

Pari pientä tonttulakkia myös syntyi. Ensimmäinen omalle tyttärelle, kun kaupasta ei hänen kokoaan löytynyt ja toisen lupasin tehdä kummitytölle, joka kasvaa kuin silmissä. Mallia otin isoveljen tonttulakista.