Synttärikutsuja

Minä en pidä askartelusta... Paitsi lasten synttärikutsujen askartelusta. Se on jotenkin tosi hauskaa. Ajatus lähtee yleensä joko askartelulaatikon tarkastelusta tai sitten kaupassa katsoessa askartelutarvikkeita. Tällä kertaa silmiin osui kaupassa 3D-tarrat. Cars on meillä ollut pitkään kova sana ja nämäkin tarrat ovat sitä samaa Cars-perhettä. Kun kaikki kortit oli viety postiin, piti vielä poitsulle tehdä oma vihreä kortti. :)

Poitsun oma kortti. :)

Suurinosa kutsuista...  

Kutsuista tuli ihan kivoja. Kuvista ei oikein saa vaikutelmaa 3D-efektistä. Olen tyytyväinen.

Metsolan apila saa kyytiä

No pitihän siitä Metsolan apilavelourista jotain itsellekin tehdä. Kirkkaat värit ovat ihania ja sopivat syksyyn. Miksen siis tekisi itselle ja tyttärelle mukavia syyspipoja. Eka ulkoilulla kuitenkin totesin, että oma piponi on hieman löysän puoleinen ja kaventelin sen vielä sopivaksi. Tyttösen pipokin vois aavistuksen tiukempi, mutta hällä sentään pää kasvaa. Piposelfietä on tosi vaikeaa ottaa, mutta kaipa tää saa kelvata.

Tyttösen ja minun uudet syyspipot

Vauvalle myssyä ja lämpöistä tumppua

Niin. On vaan vaikea aloittaa projekteja joissa tietää, että taidot eivät ihan riitä. Vauvan myssy oli yksi tällainen projekti. Ottobren ilmaiskaavaa tovin katselin ja nyt ryhdyin hommiin. Lisäksi tein vauvalle lämpöiset tumput karvavuorilla viileneviin ilmoihin. Kangas on ihanaa Metsolan apilavelouria. Tällaiset niistä nyt sitten tuli:

Vauvan myssy ja tumput

Tumppuihin laitoin superpehmeän karvavuoren.

Kanttaus tuottaa minulle aloittelevana ompelijana päänvaivaa, mutta ehkä siinä kehittyy pikkuhiljaa. Ja niin. Hyppytikitkään eivät vaivanneet tällä kertaa, koska...

...mulla on uudet kaksoisneulat. 

'

Samaisesta kankaasta valmistui myös pipot tyttärelleni ja minulle. Josko huomenna saisi sovituskuvaa. Ja se kakkuohje oottelee vielä bloggaamista. :P

Paitatehtailua ja vauvelin tumput

Paitatehtailu alkoi jo hyvän aikaa sitten ja kankaita leikattiin kasa. Kunhan vain ompelee. Kaksoisneulan kanssa tappelu nujersi innostusta sen verran, että paidat valmistuvat hitaasti. Pakko on ollut keksiä vaihtoehtoja pääntien ompeluun. Tässä paidassa on iloinen Sampsukan Onerva-trikoo. Kaava on sama kuin kahdessa ensimmäisessä paidassa, mutta lisäilin helmaan resorin.

Tytär ei oikein halunnut tulla kuvatuksi...

...joten juoksin ympäri huushollia hänen perässään.

Toinen projektio oli kummitytölle trikootumput. Kauheeta. Ite piti kaavat piirtää. Tällaisia hommia pyrin lykkäämään tuomiopäivään, koska pelkään epäonnistumista. Se on vaan niin ärsyttävää, kun ei osaa. :D Mutta kummitytön kädestä otin mitat ja ihan kelpo tumput tuli kuitenkin.  Kangas on Metsolalta.

Tumput kummitytölle

Vauvalle

Onpas ollut aika huisketta elämä. Muka. Kun ei ole edes blogia ehtinyt päivittää. Saati sitten ommella kaikkea mitä haluaisi. Bloggaan nyt ensi hätään kummitytölle ommellut töppöset ja muut valmistuneet ompelukset ja yksi kakkureseptikin saa nyt oottaa. Ainakin huomiseen.

Kummityttönen tuli vihdoin maailmaan ja edelleen mun ompelukoneen ja kaksoisneulan yhteiselo ei toimi kunnolla. (Onneksi uusi kaksoisneula odottelee jo ystävän nurkissa. Kaikkea pitää kokeilla ennen kuin lyö hanskat tiskiin.) Siispä jotain pientä alkuun. Facebookin ompeluelämää -ryhmässä oli ihana ohje vauvan töppösiin ja ei muuta kuin hommiin. Tällaiset näistä tuli:

Vauvan töppöset

Seuraaviin töppösiin teen kyllä vähän muutoksia. Kaavaa täytyy hieman muokata ja kuminauhan pätkä töppösen takaosassa ei olis huono. Mut aika suloiset niistä kuitenkin tuli,

Tulossa taas paita neitoselle, vauvan tumput ja reseptiä mustikkajuustokakkuun. :)